Omistettu kaikille niille kotimaani yhteenliittymille, jotka ovat tehneet hartiavoimin töitä pitääkseen allekirjoittaneen ahkerana murujen poimijana aineellisten asioiden pöytien alla, sekä isojen kenkien sivuilla, jättämällä ilman armoa tukimannan jakokekkereissä tai piilottamalla tuon murujen avulla tehdyn työn loiston näkymättömyyden sumuun.
Tämän ikiaikaista toimintakulttuuria tukevan mätäkakun koristeena vielä pieni pilkka ja naseviksi viesteiksi tarkoitetut ohitukset, jotka nostavat hymyn monessa kermassa pyöritellyn ahmatin huulille, jonka bittien, bottien ja muiden rahapattien maksaman saavutussalkun sisällä on näinä päivinä monta sanaa eriarvoistumisesta ja jopa siitä, että se luonto, josta hän kuuli mediasta, on tuhoutumassa. Miten ikävää salkun kannalta.
Missä yksi ihminen, siellä yksinäisyys.
Missä kaksi ihmistä, siellä kohtaaminen, ilo tai erimielisyys.
Missä kolme ihmistä, siellä alkaa vääntö ja kun joukko kasvaa ja vääntö väkevöityy moraali hälvenee: kehittyy kieli, jolla kielletään niin tapahtuvan.
Valta muiden yli voi tuntua valtavalta, mutta se vie lopulta jalat alta. Mitä jaloilla, muut juoksevat ja asfaltille tippunut perse saa sitä paremmat tarjoilut, mitä syvemmälle se on tiensä sulattanut.
Massa on saasteensa ansainnut.
Mox Mäkelä
