Strange - Art













Strange - Art





24.2 - 8.3. 2020 Vdromen online elokuvateatterissa (ja sen jälkeen sivuston arkistossa), esiintyvään elokuvaan liittyvä haastattelu suomen kielellä:  

Haastattelija Jöns Carlson

JC:
Toimittaja tekee juttuja, joita ei sitä ennen ole (ARTI_CLES). Kirjailija taas sepittää juttuja, jotka hän keksii ja tarinoi (STORIES). Mutta runoilija ja taiteilija vain tekevät (POIESIS=rakentaminen, luominen tyhjästä). Mitä sanoisit siihen, että esität lyhyesti filmissäsi tyypillisen sokraattisen kysymyksen taiteessa? Tai missä on taiteen ja filosofian ero (en nyt tarkoita taidefilosofiaa).

Mox:
No hyvä, et kainostele aloituksessa.  Toimittaja, kirjoittakoon vaikka taiteesta, on markkinan perheestä, tietynlainen tavaratoimittaja, hän haalii myyntipöydille pikaelämän kausiherkut helposti sulavista aineksista.  Useimmat kirjailijat ovat toimittajia, kuten myös runoilijat ja taiteilijat.    
Niin.  Sokrates onkin mielenkiintoinen hahmo.  Pehmeään turkkiin tarttuu matkalta asioita ja kirppuja.   
Nyt kun elämme valikoivalla tyylitietoisuudella tasapainoa hakevaa  ja tietoteknisen tyhjyyden kuplilla kuorrutettua aikakautta kaaoksen reunalla, satiinikaupan ( =satiiri) ironinen (=rauta)  ovenkahva voi olla ainoa.joka jää käteen sellaisille, jotka haluavat jäsennellä kirppuja - myrkkymaljan lisäksi.   Itse olen saanut omani tipoittain.  Vanha perinne täällä Suomessa, kuolinmökkimuseoiden maassa.  Mikä sitten on taiteen ja filosofian ero.  Taide on lyhyempi.

JC:
Ajattelen, että kepponen, jonka nimi on practical joke (prank) saa joskus taiteen muodon. Silloin käytäntöä kommentoiva tai sitä hyväksi käyttävä vitsi kohoaa tekemisen tasolle ja tavallaan abstarhoituu leikkisästä yhteydestään ja saa vakavan rakennuksen muodon, Rakentaminen on taas poiesis, niinkuin runo rakentaa maailmaa oikeasti, eikä vain väsäten tai haalien. Miten näet tämän merkityksisen rakentamisen ja maailman typerien käytäntöjen suhteen?

Mox:
Jos "Strange - Art" -lyhytelokuvan kantateos, pitkä kuunnelmaelokuva "Strange" olisi talo, siinä olisi mm. eteiskuisteja, sali, ullakko, kylmäkellari ja aineettomana taustalla leijuva pihan huonokattoinen tallirakennus.  Mutta siinä olisi myös korkealle kohoava näköalatorni jossa on valeikkunat.  "Strange - Art" esittelee tätä tornia.   En tiedä  onko talo ja sen torni vakava leikkisän takana.  

JC:
Juuri noin. Vakava leikkisän takana! Klovneriassa vakava on eri tavalla osa leikkisää, ja siinä nauretaan eri tavalla. Onhan hauskoja veistoksia ja tauluja. Vaikka käytät surrealistisia keinoja et ole surrrealisti, vaan enemmän surrationalisti. Lévi-Strauss ei naurata. Mitä sanot: vaateripustimissa ja muovisissa tai ruostuneissa koukuissa on enemmän kuvanveistoa kuin noitien asuissa? 

Mox:
Mutta en siis tiedä onko vakava leikkisän takana.  Voihan se olla toisinkin päin.  Mutta nauru.  Se on mielenkiintoinen asia, koska se on itkua.  Liittyy ihmisenä olemisen paradoksiin, on lohtu ja rohto.  En ole juurikaan ajatellut mikä karsina minuun osuisi, mutta tuo sinun esiin ripustamasi diytieteellinen ismi on kyllä mielenkiintoinen. 
Rationaalinen huomioni liittyen siihen mikä ei naurata, on se, että sellainen noita, joka on epäakateeminen, voi ilolla ripustaa iltaisin koukkuun Lévi-Straussin alkuunpanemat housut (ja sehän naurattaa helppoja piirejä).  Mutta miten suhtautua siihen, että  "ihmislaji elää eräänlaisen sisäisen myrkytystilan vallassa" (Strauss)  Luontomme tuhoutuu kovaa kyytiä ja se näyttää olevan ihmiskunnalle vähemmän tärkeä asia kuin esim. journalistinen normibravuurin kertomus kahdelle aivosolulle: "kuka kuksi ketä".   Tässä kehyksessä käsitän oman olentoni suorittaman tehtävän oudon ja yksinäisen kauneuden.

JC:
Jos myrkytystila vallitsee, voisiko ajatella että elämä yleensä on interstellaarisessa biouniversumissa myrkytystilaan verrattava anomalia. Ei, koska erotamme myrkkyihin kuolemisen ja muunlaiset kuoleman toisistaan. Siis ei jää kuin hyvä elämä mittatikuksi? Ja hyvä elämä sisältää sopivan määrän oivallusta: mitä muuta?

Mox:
Anomalia tai normi.   Kun matkustaa mielessään tarpeeksi kauas pallosta, katsoo sitä kun se on vain pieni herne pimeydessä, ymmärtää olla yrittämättä ymmärtää liikaa.  
Astrid Lindgrenin fiktiivinen kakara "Vaahteramäen Eemeli", juoksee pihavajaan karkuun rajoja ja vuolee pienen teoksen.  Ehkä Astrid päätyi aikoinaan vuolemaan Eemelin samoista syistä.  Muutamat juoksevat karkuun, että pääsisivät kohtaamaan ihmisestä vapaan aukon, jossa oivallukset asuvat.  Sitten voi ajankulukseen veistää puusta, kasvattaa maasta tai  vääntää rautalangasta.  

JC:
Täytyykö sinun mielestäsi taiteilijan palata jälkiään vai riittääkö että ne jättää. Toisin sanoen voi olla kehittely, josta kyllä tietää että tässä on valtava lataus, koska yksityiskohdat ovat niin rikkaita, mutta ei sitä kaikkea voi ymmärtää. Esimerkiksi Roger Bacon.
Siis tietenkin Francis Bacon.

Mox:
Sekoittamalla munkit, maalarit, farkkumaakarit ja suorien sanojen puhujat, voidaan päästä samankaltaiseen kauniiseen  kakofoniaan, kuin sekoittamalla tiettyjä värejä keskenään, eli voi syntyä, hassua kyllä, valkoista, ikään kuin ei mitään, ja sen rinnalla dowshifting ja Konmari kalpenevat.  
Olen aina vältellyt teoksieni selittämistä ja työntänyt sanoja sen sijaan käsikirjoituksiin ja niistä röyhkeimmät  salanimellä julkaistuihin satiireihin. 
En tiedä kenen jalanjäljissä täällä pitäisi kulkea ja miten.  Oman lähimaastoni metsissä on paljon kallioilla kulkevia muinaisia polkuja, jotka piirtyvät selkeästi jäkälästä ja sammaleesta alastomina tiehyinä.  Siinä asiassa haluan kulkea kuten muut ennen minun aikaani ovat tehneet, sillä siinä asiassa on perusteltua viisautta.   Taiteen polku on oudompi, koska sen ulkoiset puitteet on ihmisen eläessä sosiaaliseen peliin sidottu.  Katso tuota luolatunkion vettä, johon on viskattu kultarahoja ja johon on vangittu muinaisten aikojen suuri surullinen lisko.  Toki senkin tulee olla onnellinen päästessään osallistumaan kulttuuriin, vaikkapa oman lajinsa katoamisen kustannuksella.        

JC:
Jonkinlaisia kaiteen kappaleita on tässä jo tarpeeksi. Voisitko ajatella kauneutta kuten Poe pelkkänä tunteen koholle saattamisena ilman mitään kustannuksia? Paitsi tietenkin koko elämä.

Mox:
Poe on kirjoittanut runon korpista.  Hän on liittänyt linnun kauhuihinsa, joten asiassa on vanha tuttu kauna.  Asun itse korppien naapurina.  Ne lentävät harva se päivä ylitseni karheasti raakkuen.  Kun itse käsittelen työssäni kauhuja, en voi luoda piruja minkään eläimen takkiin.  Ihmisen kulttuuri ja taide pitää usein sisällään ilmauksen omasta ylemmyydestään, vaikka muuta väittäisi.  Olen itse lähtenyt muualle, enkä voi  juurikaan puolustautua tässä järjestelmässä, puhumattakaan siitä, että voisin puolustaa tätä suuresti arvostamaani planeettaa, jonka kehoa ja sielua haavoitetaan lakkaamatta.

Pitkän kuunnelmaelokuvan "Vieras" / "Strange" kantateeman sivusto: idiot ibidem


Ekologiset aiheet: Paimenen Ranta